Hanna ja Riemu

Olen Hanna Närvänen ja Impivaaran Hallit ry PEKO-jaoksen hälytysryhmään olen siirtynyt toisesta hälyryhmästä vuonna 2020. Koiranohjaajana olen ollut huhtikuusta 2022, kun koirani Riemu (rwn) läpäisi Virta-tarkastuksen. Riemu on pelastamisen sitkeä sekatyömies, jolla metsä on yhtä mieleinen maasto kuin taajama ja rauniotkin. 

Vuoden 2023 alusta alkaen toimin myös Peko-jaoksen vetäjänä ja ryhmänjohtajana. Koiraharrastushistoriaa eri lajien parissa on takana noin 40 vuotta, mutta pelastuskoiratoiminta on vienyt sydämen. Itselleni pelastuskoiratoiminta on paljon enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa. Viikko- ja pitkät treenit, hälytreenit sekä tottelevaisuustreenit täyttävät arjen. Itselleni laji tarkoittaa koiran kanssa puuhaamisen lisäksi myös ulkoilua, liikuntaa ja saman harrastuksen äärellä puuhaavia ystäviä. Ja tärkeimpänä asiana tietysti omalta osaltani osallistumista hädässä olevan ihmisen auttamiseen. 

Lajin suola on se, ettei koirakko sen enempää kuin kartturikaan ole ikinä maalissa, korkeintaan riittävän hyvä oikeille etsinnöille. Aina löytyy uutta opittavaa ja seuraavia tavoitteita. Tässä yhdistyksessä niitä voi tavoitella kannustavassa ja hyvässä hengessä, omalta porukalta saa aina tukea ja apua.

Anu ja Ronda

Olen Anu Antila ja aloittanut pelastuskoiraharrastuksen vuonna -99. Olen saanut olla monessa mukana eri yhdistyksissä ja osallistunut lukuisille kursseille. 

Impivaaran hallien toimintaan liityin 2016, kun innostuin yhdistyksen aktiivisesta toiminnasta ja koirakoiden tavoitteellisesta viemisestä kohti oikeita etsintöjä.

Toimin yhdistyksessä kouluttajana ja minulla on 9-vuotias labradorinnoutaja Ronda, jonka kanssa olemme olleet hälyryhmässä 2017 lähtien. Ronda on hankittu pelastuskoiraksi ja sitä on koulutettu pennusta alkaen sitä silmällä pitäen. Rondalla on valtava motivaatio oppia kaikkea mahdollista, mikä on mahdollistanut monipuolisen harrastamisen eri lajien parissa. Se mm. kisaa tyttäreni kanssa agilityssä SM-tasolla. Kotioloissa Ronda on kuitenkin hyvin rauhallinen.

 Pelastuskoira toiminta on parhaimmillaan erittäin antoisaa ja hauskaa, vaikka perimmäinen tarkoitus onkin vakava ja tarkkuutta vaativa.

Miia

Olen Miia Jakava-Viljanen, hälytysryhmässä olen ollut mukana vuodesta 2020. 

Aloitin pelastuskoiraharrastuksen 2019 hovawart narttuni Hermian kanssa, kun Hermia oli 4 kk ikäinen. Jo heti alussa treenasin useita kertoja viikossa, jälkeä pellolla, pistohakua ja tottista. 3 vuoden iässä Hermia oli suorittanut BH:n, IPOR-V jäljen ja PEKO-T:n. Tiimimme vahvistui metsästyslinjaisella labradorinnoutajalla 2022. Myös Bianca on harrastanut monipuolisesti rakennus- ja raunioetsintää, partiointia, jälkeä ja tottelevaisuutta ihan pienestä pennusta lähtien. 

Itse olen osallistunut useille pelastus- etsintä- ja koirankoulutustoimintaan liittyville kursseille ja leireille sekä harjoitellut säännöllisesti mm. kartturointia ja suunnistustaitoja. Hälytysryhmässä toimimiseen vaaditaan etsintä- ja ensiaputaitojen lisäksi hyvää suunnistus- ja maastossaliikkumistaitoa. Pelastuskoiran ja itsensä kouluttaminen on pitkäjänteistä työtä, mutta ah, niin antoisaa. Aina ei harjoitukset mene putkeen, mutta juuri noista virheistä oppii. Valmiiksi ei tule koskaan vaan aina löytyy paljon opittavaa ja kehitettävää. Voisin sanoa, että pelastuskoiraharrastus ei ole meille vain harrastus vaan elämäntapa. Haluan olla koirieni kanssa avuksi ja hyödyksi niille, joiden omaiset ovat kadonneet.

Sari

Olen Sari Lapp ja aloittanut Peko harrastuksen noin 10 vuotta sitten. Tälle tielle jäin työpaikkani koirakerhon hakukurssin jälkeen, kun kurssin vetäjä kysyi, haluaisinko jatkaa heidän ryhmässään ensimmäisen labradorinnoutajani Kenon kanssa. Kenon kanssa olin täysin noviisi näissä asioissa, kun olemme PEKO-puolta aloitelleet. Tällä hetkellä minulla on kaksi labradorinnoutajaa Koli ja Jupi. Koli on opettanut, miten nopean koiran kanssa työskennellään ja se onkin ollut tosi hyvä opettaja. Sen olen myös oppinut tässä matkanvarrella, että aina koirakon tie ei ole kuopatonta, mutta periksi ei anneta, vaan aina noustaan ylös ja jatketaan. Koli on PEKO-T -kokeen suorittanut ja koe täytyisi uusia kesällä 2023. Jupi on tällä hetkellä vasta 10 kk vanha ja hänen kanssaan olemme aloitelleet pelastuskoiran koulutuspolkua. 

Tämän jutun suola on koiran kanssa toimiminen - hallintaa, jälkeä ja hakua sekä ryhmässä toimimista. Se täytyy aina muistaa, että pelastuskoiran koulutus vaatii paljon sitoutumista ohjaajalta, itsensä koulutusta sekä koiran kouluttamista. Tämä on aivan mahtava juttu, kun samalla mennään kohti tavoitetta. Impivaaran hallien Peko jaokseen liityin syksyllä 2022.

Suvi

Olen Suvi Mäkinen, olen ollut mukana Impivaaran Hallien pelastuskoiratoiminnassa vuodesta 2011, jolloin hankin nykyisen koirani Nemin. Sitä ennen tutustuin edellisten koirieni kanssa hakuun, jälkeen ja raunioetsintään, joten jonkinlaista kokemusta tästä harrastuksesta oli jo ennestään. Aloittaessani peko-jaosto oli paljon nykyistä pienempi ja toiminta suppeampaa (esimerkiksi hälytysryhmää ei ollut), tämän jälkeen toiminta on laajentunut ja monipuolistunut. Aloittaessani halusin lähinnä päästä harrastamaan oman koirani kanssa, seuraavan koiran kanssa tavoitteenani tulee olemaan ensisijaisesti osaavan pelastuskoiran kouluttaminen tosietsintöjä ajatellen. Hälytysryhmään olen kuulunut muutaman vuoden ajan, pääosin olen osallistunut hälyryhmän treeneihin ilman koiraa joko kartturina tai maalimiehenä, tosin parin vuoden ajan myös koiran kanssa. Olen tyytyväinen, että olen päässyt kokeilemaan erilaisia rooleja sekä koiran kanssa että ilman. Hälytystreenit ovat antaneet hyvää perspektiiviä todellisia etsintöjä varten, vaikkeivat ne tietenkään täysin niitä vastaakaan. Oikeissa etsinnöissä olen ollut vain ilman koiraa, joko toisen koirakon kartturina tai jalka/autopartiossa. Etenkin kartturina toimiessa olen oppinut paljon koirien työskentelystä pitkäkestoisessa etsinnässä ja se onkin nykyisin lempiroolini sekä etsinnöissä että harjoituksissa. Pidän pelastuskoiratoiminnasta, sillä siinä pääsee tekemään jotain oikeasti merkityksellistä ja samalla harrastamaan koiran kanssa jotain, mitä se todella rakastaa!  

Vesa

Vesa Ilmarinen, kartturi. Olen ollut mukana kuutisen vuotta hälytysryhmässä. Roolinani on olla koirakon kartturina ja apuohjaajana. En ole mukana siis oman koiran kanssa, vaan autan muita koirakoita. On mielenkiintoista toimia erilaisten koirien ja ohjaajien kanssa ja miettiä, kuinka onnistumme yhdessä etsinnässä mahdollisimman hyvin. Koiraohjaaja on tietenkin partion johtaja, mutta kartturi voi olla aktiivinen apuri. Olen ollut myös järjestämässä hälytysharjoituksia. Hälytyksiä on takana joitakin kymmeniä ja kerran on kadonneen löytäminen myös osunut oman partion kohdalle. Mutta useimmiten sitä palataan johtopaikalle ja raportoidaan: "Olemme tarkastaneet alueen ja se on tyhjä" – sekin on tärkeä etsinnän tulos. 

Nina

Olen Nina Frisk, aloitin pelastuskoiraharrastuksen vuonna 2020 belgianpaimenkoira groenendael Maikin kanssa sen ollessa noin 5kk ikäinen. Hälyryhmään liityin myös vuonna 2020. 

Mieluisimmat harjoitukset on kartturina toimiminen pitkissä- sekä hälytystreeneissä, niissä pääsee näkemään erilaisten koirien toimintaa ja samalla harjoittelemaan omia kartturointitaitoja. 

Yksi hauskimmista (vaikka olinkin kauhusta kankeana) muistoista on kun harrastuksen alkutaipaleella olimme leirillä ja meidät laitettiin ilman koiria suunnistamaan pimeään metsään kartan ja kompassin kanssa. Siinä tuli hyvää oppia kuinka toimitaan jos käytössä ei ole puhelimia ja karttasovelluksia.

Parasta tässä harrastuksessa on meidän huippuporukan lisäksi tämän homman merkityksellisyys.

Sari

Olen Sari Laakso ja hälytysryhmätoiminnan olen aloittanut vuonna 2020, Impivaaran Hallien hälyryhmään siirryin vuonna 2022. Pelastuskoiratoiminnan aloitin nykyisen koirani kanssa ja ensimmäiset Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kurssit suoritin odotellessani koirani kotiutumista. Mielenkiintoisimpia treenejä ovat olleet ns. pitkät treenit sekä hälyryhmän jäsenten järjestämät teematreenit. Pitkissä treeneissä, joissa alue on suuri ja etsintäaika 1-2 tuntia, koira oppii kestävyyttä ja ohjaaja sekä kartan- että koiranlukutaitoja. Kokemusta karttuu myös erilaisissa ympäristöissä työskentelemisestä. Hälyryhmän teematreeneissä eri rooleissa toimiessa saa kokemusta ja näkemystä etsinnän eri osa-alueista ilman omaa koiraa. Teemat pyritään valitsemaan siten, että jo hälytyksissä käyvät koirakot tai niihin tehtäviin valmistautuvat koirakot saisivat mahdollisuuden harjoitella varsin äärimmäisiäkin tilanteita. Oma ensimmäinen kokemukseni kartturina pitkistä treeneistä oli varsin ennalta arvattava. Kartanlukutaito oli pyöreä nolla ja suunnassa pysyminen lähes mahdotonta. Onneksi koiranohjaaja oli kokenut ja hyvähermoinen. Hän jaksoi tsempata keskellä yötä vaativassa maastossa rämmittäessä ja vielä ohjailla koiraansakin siinä sivussa. Kadonnut löytyi ja koiranohjaaja tarjoili kylmettyneelle maalimiehelle kuumaa juomaa minun ottaessa yhteyttä etsinnän johtoon. Tehtävänkuvaani kuului kertoa tarkka sijainti, josta henkilö löytyi. Kuten arvata saattaa, se ei ihan mallikkaasti sujunut. Jälleen koiranohjaaja otti tilanteen haltuun ja kertoi, miten meidät keskeltä metsää löydetään. Tämän harjoituksen jälkeen aloin opetella suunnistusta ja kartanlukua! Harjoituksessa mielestäni tuli hyvin esiin etsinnällä tarvittavia perustaitoja ja voimavaroja. Harjoituksesta jäi itselle hyvä mieli, vaikka panokseni olikin varsin vaatimaton. Olin kuitenkin huolehtinut siitä, että kestän harjoituksen vaatiman fyysisen rasituksen sekä pysyin rauhallisena ja vastaanottavaisena koko etsinnän ajan. Koiranohjaajan on hyvä varautua siihen, että etsinnällä mukaan voi lähteä kaiken tasoisia ja eri alan osaajia, joiden kaikkien kanssa tehtävä pitää hoitaa sujuvasti maaliin.

Jukka

Tulin mukaan Impivaaran Hallien PEKO-toimintaan rekrytapahtuman kautta vuonna 2016 koirani Leidin (belgianpaimenkoira groenendael) ollessa reilun vuoden ikäinen. Aloitin jälkiryhmässä ja siitä jatkettiin pistohakuryhmään. Mukaan tuli myös rakennusetsintää, liinapartiointia, PEKO-leirejä Jämillä ja Evolla. Mukavaa on ollut, kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Hälyryhmään pääsin mukaan vuonna 2018. Hälyryhmässä olen toiminut kartturina, on etsitty ketjussa, tehty alue-etsintää, autopartioinnissakin olen ollut mukana. Muutamia EA- ja PEKO-kursseja on suoritettu vuosien varrella.

Lotta

Olen Lotta, ja toimin tällä hetkellä hälyryhmässä koiranohjaajien apuna, eli käytännössä suunnistajana. 

Aloitin pelastuskoiraporukoissa vuosia sitten, opiskellessani viestintää Tampereella. Treenasin ahkerasti kahden koiran kanssa aina hälyryhmätasolle asti, ja plakkarissa on erilaisia Vapepan kursseja, muun muassa "Koiran käyttö etsinnässä". Paheenani on nähtävästi käydä EA1-kurssi aina uudestaan, unohtaa päivitys ja lähteä kertaamaan alusta asti. 

Tutustuin Impivaaran hallien toimintaan muuttaessani Rajamäelle seitsemisen vuotta sitten. Nykyinen harrastuskoirani osui sellaiseen elämäntilanteeseen, että aika on riittänyt vain harrastustasolle. Käymme silti toisinaan treenaamassa, koska kadonneiden etsiminen ja löytäminen on meistä molemmista eri kivaa. Harrastuskaverina minulla on kiharakarvainen noutaja Lyyti. 

 Koen pelastuskoiratoiminnan olevan niin tärkeää, että olen mielelläni mukana myös ilman omaa koiraa; osallistun hälytreeneihin ja tarvittaessa tuuraan pitkissä treeneissä maalimiestä, suunnistajaa tai vaikka kahvinkeittäjää. Olen osallistunut etsintöihin myös koirattomissa partioissa, ja silloin koiran hyödyn huomaa kirkkaimmin: usein mieleen hiipii ajatus, että "tuonkin töppärän koira olisi tarkistanut minuutissa, me täällä rämmitään vielä puoli tuntia, ennen kuin kaikki näreet on kierretty ja nostettu ylös".

Minna

Olen Minna Hjelm ja aloitin pelastuskoiraharrastuksen raunioiden kautta vanhemman koirani Jedin kanssa muistaakseni 2017. Meidän tausta on pk-haussa, mutta pelastuskoiratoiminta on ollut antoisaa ja myös haastavaa. Olin mukana toisen yhdistyksen hälytysryhmässäkin aiemmin, vaikka oma koirani ei ollut hälyvalmis.

Jedi joutui jäämään eläkkeelle terveysongelmien vuoksi keväällä 2022, joten isoihin saappaisiin hyppäsi nyt 3-vuotias labradoriuros Dio. Dio on treenannut toki pennusta asti kakkoskoirana, mutta on nyt siis ykköskoiran paikalla.

Pelastuskoiratoiminta on monipuolista ja vaatii paljon paitsi koiralta, erityisesti ohjaajalta. Olen käynyt vuosien varrella Vapepan etsintä- ja viestikurssit sekä pelastusetsintä A-kurssin Palveluskoiraliiton kautta. Itselläni on ollut ja on jatkossakin opeteltavaa niin kartturoinnissa, suunnistamisessa kuin ensiaputaitojen ylläpidossa. Kaiken tekemisen suola on yhteistyö koiran kanssa, joka syventyy kun tehdään yhdessä. Haku on itselleni se läheisin laji, jäljellä tarvitsen vielä rutiinia, että oikeasti luotan koiran nenään. Raunioillakin jatketaan edelleen. Ja koko harrastamisen tärkeä osa on hyvä, kannustava ryhmä, jossa saa oppia ja näkee muiden koirakoiden toimintaa.

Kaija

Olen Kaija Vähäjylkkä, liittynyt hälyryhmään vuoden 2023 alussa, Impivaaran Hallien peko-porukassa olen ollut mukana vuodesta 2019. Ensiapu-asiat ovat minulle tuttuja sairaanhoitajan työni kautta, etsintään ja pelastuskoirakoulutukseen olen saanut oppia vapepan ja palveluskoiraliiton kursseilta ja erityisesti tämän harrastusporukan jäseniltä. Kolmivuorotyö asettaa minulle hieman raameja tälle harrastukselle, joka tuo hyvää vastapainoa kaikkeen muuhun.

Minulla on airedalenterrieri Peikko (s.2016), joka oli yli 2v kun löysimme pelastuskoiratoiminnan. Treenasimme pari ensimmäistä vuotta lähinnä pistohakua, sen jälkeen lisääntyvästi partiointia, jälkeä, taajamaetsintää jne. Peikko on suorittanut BH:n ja seuraavana olisi edessä PEKO-t -koe. Ison perheen keskellä kasvaneena Peikko on sosiaalinen ja rakastaa kaikkia metsästä löytämiään maalimiehiä. Voi olla, että Peikko valmistuu suoraan eläkkeelle, mutta tiedänpähän, mitä seuraavan koiran kanssa tehdään heti pikkupennusta asti.